Runo kotikulmilta
Runo kotikulmilta on hymni menneelle nuoruudelle, ajalle, jonka rakkaimmat hetket olivat koulusta pääsyn ja perheillallisen välissä.
Runo kotikulmilta on muisto ajasta, jolloin koko maailma oli kahden kadun kokoinen. Väistelimme ohiajavia autoja, liidut ratisivat asfaltilla, pallot kaikuivat harmailla betoniseinillä. Huudot ja naurut lähtivät lentoon.
Runo kotikulmilta on maailma, jossa ohimenevät hetket muuttuivat lapsen mielissämme ikuisiksi.
Vapaina kaikesta varmuudesta, otimme kiinni olemattomasta ja omimme elämän sisimmän.
Runo kotikulmilta muistaa piilot portaiden syövereissä, voittojen voimakkuuden ja itkujen vakavuuden, naarmuiset polvet ja särkyneet sydämet.